Katsaus kirjallisuuteen – tympöset
Kirjallisuusviitteitä
Nimistömuutoksia (Fungi of Northern Europe Vol. 3)
Miksi sienten nimistö muuttuu?
Tympöset on sikäli harvinainen suku, että yksiin kansiin on koottu tieto eurooppalaisesta lajistosta. Tämä tieto on toistaiseksi vielä ajan tasalla (Beker ym., 2016).
F
Mikäli tympösmonografiaa ei ole käytössä, alla luetelluissa artikkeleissa on samaa asiaa. Tunniste (DOI) osoittaa kustantajien sivuille, joilla artikkelit pääsääntöisesti ovat maksumuurin takana, mutta moniin artikkeleihin pääsee käsiksi muualta.
Beker, H.J., U. Eberhardt, J. Vesterholt. 2016. — Hebeloma (Fr.) P. Kumm. Fungi Europaei, Volume 14.
Eberhardt, U., H.J. Beker, J. Vesterholt, K. Dukik, G. Walther, J. Vila & S. Fernández Brime. 2012. — European Species of Hebeloma Section Theobromina. doi.org/10.1007/s13225-012-0188-3
Eberhardt, U., H.J. Beker, J. Vesterholt. 2015. — Crypting the Hebeloma crustuliniforme complex: European species of Hebeloma section Denudata subsect. Denudata (Agaricales). doi.org/10.3767/003158515X687704
Eberhardt, U., H.J. Beker, J. Vesterholt, N. Schütz. 2016. — The taxonomy of the European species of Hebeloma section Denudata subsections Hiemalia, Echinospora subsect. nov. and Clepsydroida subsect. nov. and five new species. doi.org/10.1016/j.funbio.2015.09.014
E. Grilli, H.J. Beker, U. Eberhardt, N. Schütz, M. Leonardi, & A. Vizzini. 2016. — Unexpected species diversity and contrasting evolutionary hypotheses in Hebeloma (Agaricales) sections Sinapizantia and Velutipes in Europe. doi.org/10.1007/s11557-015-1148-6
Mikäli käytössäsi on Fungi of Northern Europe Vol. 3 – The Genus Hebeloma, voit päivittää nimistön alla oleva listan mukaisesti. Kirja ei enää kovin käyttökelpoinen, koska lajeja on nyt tiedossa enemmän. Toisaalta osa muutoksista koskee ainoastaan nimistöä. Kirjan käyttö on miellyttävää, koska se ei ole mikään järkäle. Määrityskaavojen puuttuminen on puute.
Voimassa olevat nimet on korostettu. ’=’-merkki tarkoittaa, että nimi on synonyyminimi.
| sordidum = | subtortum |
|---|---|
| bruchetii = | mesopheum |
| collariatum = | dunense |
| polare = | marginatulum |
| kuehneri = | nigellum |
| monticola | Nimi on ok, mutta kuvaus sisältää useamman lajin. JV25-288 on H. clavulipes. |
| candidipes = | clavulipes. Kuvaus sisältää useamman lajin. JV97-250 on H. monticola. |
| velutipes | Kuvaus sisältää myös lajin H. leucosarx. JV02-742 on H. velutipes. |
| crustuliniforme | Kuvaus sisältää neljä lajia: H. aanenii, H. geminatum, H. eburneum, H. crustuliniforme. Vauras 17928F on H. geminatum. |
| fragilipes | Kuvaus sisältää ainakin lajit H. pseudofragilipes, H. hiemale. JV95-507 on H. hiemale. |
| alvarense = | vaccinum |
| vejlense = | cavipes |
| domardianum = | fragilipes. Nimellä H. domardianum on kutsuttu vaaleita sieniä, joiden itiöt näyttävät sileiltä. Sekvenssien perusteella kyse on ollut epätyypillisistä itiöemistä. |
| lundqvistii = | danicum |
| birrus | Kuvaus kattaa lajit H. birrus, H. anthracophilum, H. pumilum. JV94-390 on H. birrus, JV00-617 H. anthracophilum, JV02-890 on H. pumilum. |
| fusipes = | nauseosum |
| gigaspermum = | nauseosum |
| hetieri = | odoratissimum |
| fusisporum | Kuvaus sisältää lajit H. fusisporum, H. ischnostylum. JV02-714 on H. ischnostylum. |
| sarcophyllum = | porphyrosporum |
Kolme pääasiallista, toisiinsa kytkeytyvää syytä siihen, miksi sienten nimistö muuttuu, ovat:
- Käsitys lajista on muuttunut. On saatu selville, että ennen yksi laji on monta lajia. Tai päinvastoin: ennen useampi laji ymmärretään nyt yhdeksi lajiksi.
- Lajista on käytetty nimeä, joka tarkoittaa jotakin muuta lajia.
- On käytetty nimeä, joka tarkoittaa oikeaa lajia, mutta jotakin toista nimeä pitää käyttää. On esimerkiksi aivan yleistä, että sama laji on kuvattu tieteelle uutena useamman kerran. Synonyyminimien prioriteetin – eli sen mitä tieteellistä nimeä lajista pitää käyttää – määrittelee nimistösäännöstö.
Jo pitkään nimistösäännöt ovat määränneet, että nimellä täytyy olla tyyppinäyte, joka samalla sitoo nimen tiettyyn lajiin. Moderni sienitutkimus pyrkii sekvensoimaan näitä tyyppinäytteitä. Jos nimi on vanha, tyyppinäytettä ei välttämättä ole tai nimen tyyppi voi olla julkaistu kuva sienestä. Etenkin tällaisissa tilanteissa nimen identiteetti on tulkinnanvarainen. Vanhoilla nimillä voi olla erilaisia tulkintatraditoita, vaikkapa eri puolilla Eurooppaa.
Perusteltujen tulkintojen esittäminen on oleellinen osa taksonomista tutkimusta. Moderni sienitutkimus pyrkii tulkinnan tueksi valitsemaan vanhalle nimelle sellaisen tyyppinäytteen – tilanteesta riippuen lektotyypin, neotyypin tai epityypin – josta on olemassa sekvenssi. Tämä vakiinnuttaa nimistöä.
Mika Toivonen 3.5.2020. Last update: 8.9.2020