Lampaankäävät – Albatrellus

Lampaankäävät, suku Albatrellus, ovat maassa kasvavia keskikokoisia–suurikokoisia kääväkkäitä. Lakin alapuoli, itiölava, on pillipintainen ja lähes valkoinen. Itiöemät ovat melko pehmeitä ja yksivuotisia. malto on lohkeavaa, valkoista. Lampaankäävät ovat metsissä kasvavia sieniä. Ne eivät ole lahottajia vaan puiden kanssa kasvavia mykorritsasieniä.

Suomesta tunnetaan neljä Albatrellus-lajia: lampaankääpä (Albatrellus ovinus) ja typäskääpä (Albatrellus confluens) ovat ruokasienestäjälle tuttuja, yleisiä lajeja. Vuohenkääpä (Albatrellus subrubescens) on paljon huonommin tunnettu laji. Karitsankääpä (Albatrellus citrinus) on harvinainen, Suomesta vain muutamasta paikasta tavattu laji.

lampaankääpä  Albatrellus ovinus

LAMPAANKÄÄPÄ on täysikasvuisena hyvin suurikokoinen. Lakki on vaalean harmaanruskea, vanhemmiten halkeileva. Jalka ja pillipinta ovat ensin valkoisia. Iän myötä vauriokohtiin ja etenkin pillipinnalle lakin reunoille ilmaantuu sitruunankeltaista väriä. Leikkauspinnassa malto kellertyy samoin. Pannulla kuumennettuna sienenpalojen väri on selvästi kellertyvä–vihertyvä.

Lampaankääpä kasvaa etenkin kuusivaltaisssa metsissä Etelä-Lappiin asti. Pohjoisimmat löydöt ovat Kittilästä. Tyypillinen kasvupaikka on mustikkatyypin tuore kuusikko.

typäskääpä  Albatrellus confluens

TYPÄSKÄÄPÄ on usein tiiviina tuppaina kasvava, suurikokoinen ja roteva, mutta lampaankääpää keskimäärin hieman pienempi laji. Lakki on hailakan persikanvärinen– selvästi oranssi. Lakki on melko tasavärinen eikä se juuri halkeile edes vanhemmiten. Malto ei kellerry ja kypsennettäessä sienenpalat jäävät valkoisiksi.

Typäskääpä kasvaa havumetsissä Etelä-Lappiin asti. Pohjoisimmat löydöt ovat Kolarista. Kasvupaikat ovat karunpuoleisia.

Vuohenkääpä  Albatrellus subrubescens

Etenkin vuohenkäävästä kaivataan lisää havaintoja. Tutustu etsintäkuulutukseen!

Vuohenkääpä on lampaankääpään ja typäskääpään verrattuna hieman hennompi ja ohutmaltoisempi sieni. Lakki on ensin vaalea kuten lampaankäävällä, mutta muuttuu pian hieman värikkäämmäksi: hennon oranssinpunertavaksi, joskus aavistuksen violetinvivahteiseksi. Lopulta avoimella paikalla kasvavan sienen lakki voi olla ruskea, jolloin väri muistuttaa enemmän typäskääpää. Vuohenkäävän lakki halkeilee vanhemmiten kuin lampaankäävällä, typäskäävän lakki ei juuri halkeile.

Vuohenkäävän jalassa on usein tummia läiskiä ja aivan tyvellä voi olla punaista väriä, joka typäskäävältä ja lampaankäävältä näyttää puuttuvan. Pillipinnalla voi vauriokohdissa olla oranssia väriä. Malto voi leikkauspinnasta kellertyä lampaankäävän tapaan. Maastossa tämä ei aina ilmene selvästi, mutta pannulla vuohenkääpäpalaset muuttuvat selvästi keltaisiksi.

Vuohenkääpä kasvaa hiekkapohjaisissa männiköissä. Tietoja on ympäri Suomea mutta melko niukasti, pohjoisimmat havainnot ovat Pelkosenniemeltä.

karitsankääpä  Albatrellus citrinus

Karitsankääpä on vuohenkäävän kokoinen tai vielä pienempi sieni. Karitsankääpä on kuvattu tieteelle uutena vasta 2000-luvun alussa, sitä ennen sitä ei osattu erottaa vuohenkäävästä. Holmberg & Marklundin Sienioppaassa (1998) esitellään vuohenkääpä, mutta kuvauksessa sekoittuvat vuohenkäävän ja karitsankäävän tuntomerkit. Sienet kuvataulussa ovat ilmeisesti karitsankääpiä.

Karitsankääpä on kauttaaltaan lähes valkoinen. Vanhemmiten lakkiin ja jalkaan ilmaantuu kellertäviä läiskiä. Lakki ei tummu samalla tavoin kuin lampaankäävällä. Mallon värimuutoksista tai mausta ei käsitystä ole.

Karitsankääpä kasvaa ainakin kuusilehdoissa kalkkialueilla. Tällaisia kasvupaikkoja on Suomessa vähän. Lisäksi laji on levinneisyydeltään eteläinen. Suomesta laji tunnetaan ainoastaan muutamasta paikasta Ahvenanmaalta ja lounaisrannikolta.

KIRJALLISUUTTA:
Holmberg, P. & Marklund, H. 1998. Sieniopas. Otava, Helsinki. Alkuteos Nya Svampboken 1996.
Muuruvirta, P. & Toivonen, M. 2021. Vuohenkääpä — mäntykankaiden mysteeri. Sienilehti 73(2), 8–12.
Niemelä, T. 2005. Uutta tietoa lampaankäävästä. Sienilehti 57(3), 70–74.
Niemelä, T. 2016. Suomen käävät. Norrlinia 31: 1–432.
Salo P., Niemelä T. & Salo U. 2006. Suomen sieniopas. WSOY & Kasvimuseo, Porvoo, 512 s.