Akansienet – Chlorophyllum
Akansienet ovat suurikokoisia, suomulakkisia ja renkaallisia sieniä. Vaikka akansienet ovat ukonsienten näköisiä, aivan läheistä sukua ukonsienille ne eivät ole. Nykyään akansienet ovat suvussa Chlorophyllum. Akansienilajien tieteellisissä nimissä on tapahtunut äskettäin muitakin muutoksia.
Suomesta tunnetaan kolme akansienilajia. Itse akansieni (Chlorophyllum olivieri) on tyypillisesti metsäsieni. Puistoakansieni (Chlorophyllum rachodes) kasvaa nurmikoilla, puutarhoissa ja kompostikasoissa. Tarha-akansientä (Chlorophyllum brunneum) on Suomesta tavattu etupäässä sisätiloista: kasvihuoneista ja kukkaruukuista, mutta se on löydetty myös puutarhakompostista.
A
Akansieni kasvaa tyypillisesti metsässä, usein muurahaispesissä ja suurten kuusten alla, paksussa kuusenneulaskarikkeessa. Akansieni on yleinen ja sitä on tavattu Lappia myöten.
P
Puistoakansieni kasvaa nurmikoilla, lehtikasoissa ja –komposteissa. Laji lienee ainakin Etelä-Suomessa yleinen, mutta tiedot levinneisyydestä ovat puutteellisia, koska lajia ei ole tavattu erottaa akansienestä.
T
Jalassa on tyypillisesti suuri, selväolkainen tyvimukula. Leikkauspinnan malto muuttuu paikoin ensin porkkanan väriseksi, sitten tummanpunaiseksi.
Tarha-akansieni kasvaa Suomessa tyypillisesti sisätiloissa: kasvihuoneissa ja suurissa kukkaruukuissa. Se on vastikään löytynyt Suomesta puutarhakompostista. Ruotsissa laji kasvaa myös rehevissä lehdoissa.
Tarha-akansientä ei ole helppo erottaa puistoakansienestä ja varmistus vaatii mikroskopoinnin. Tarha-akansieni on keskimäärin hieman pienempikokoinen kuin muut akansienilajit. Lakki ei ole yhtä paksusuomuinen kuin akansienen tai puistoakansienen lakki ja etenkin reunassa suomuisuus on hentoa. Tarha-akansienen jalassa on tyypillisesti selväolkainen tyvimukula, mutta kaikissa itiöemissä tyvimukulaa ei ole. Rengas on ohuempi kuin puistoakansienellä, mutta tämäkään ero ei aina ole selvä, koska akansienten rengas on usein enemmän tai vähemmän rispaantunut.