Hebeloma – sektio Sacchariolentia

• Tunnistaminen tähän ryhmään on maastossa helppoa, kunhan hoksaa haistaa: kaikilla lajeilla on voimakas, makea tuoksu, jollaista muilla tympösillä ei ole.
• Itiöt ovat karkeanystyisiä ja perispori on selvästi irtoava. Keilokystidit eivät ole kovin huomiota herättäviä, ne ovat sormimaisia ja yleneesä melko lyhyitä.
• Lajeja ei vielä osata kunnolla erottaa toisistaan maastossa. Mikroskoopin alla lajien erotusperusteena käytetään toisaalta itiön kokoa, toisaalta itiön Q-arvoa eli pituuden suhdetta leveyteen.

simatympönen  H. sacchariolens

Simatympösen H. sacchariolens (artikkelikuva) on pienenpuoleinen laji. Lakki on kirjallisuuden mukaan tyypillisesti ruskea, etenkin keskeltä. Mutta kovin vaalealakkisiakin tympösiä menee mikroskooppisin tuntomerkein simatypöseen.

Simatympönen lienee ryhmän yleisin laji. Kokonaiskuva levinneisyydestä ja ekologiasta on hieman epäselvä. Tammen ja lehmuksen kanssa kasvavat hennot, ruskealakkiset, makeantuoksuiset sienet nyt ainakin ovat simatympösiä, mutta jaloja lehtipuita ei kasvupaikalla tarvitse olla.

sukkulatympönen  H. ischnostylum

Sukkulatympösestä H. ischnostylum on aivan muutama varmistettu tieto. Sienet ovat kirjallisuuden perusteella yleensä hentoja ja hyväkuntoisina hyvin vaaleita. Ikääntyessään lakit tummuvat, mikä vaikeuttaa tunnistamista ja erottamista muista lajeista.

Sukkulatympösen itiöt ovat kapean sukkulamaisia. Ne muistuttavat H. fusisporumin itiöitä, mutta ovat hieman pienempiä, ehkä myös hieman tummemman punaisia (Melzerin reagenssissa).

Kirjallisuuden perusteella lajin tyypillinen kasvupaikka on pajuja tai haapaa kasvava kosteapohjainen painanne.

H. fusisporum

H. fusisporumista on samoin muutama varmistettu tieto. Sienet ovat kirjallisuuden perusteella hyväkuntoisina vaalealakkisia. Ikääntyessään lakit tummuvat.

H. fusisporumin itiöt ovat sukkulamaisia, mutta suurempia kuin sukkaltympösen itiöt.

Koska laji on tunnistettu vasta aivan äskettäin, käsitys sen yleisyydestä ja levinneisyydestä Suomessa on aivan epäselvä. Kirjallisuuden perusteella laji kasvaa kosteissa painanteissa.

palsamitympönen  H. nauseosum

Palsamitympösestä H. nauseosum löytöjä on tiedossa kymmenkunta. Laji on keskimäärin isompi ja hieman tanakampi ryhmän muut lajit.

Mikroskoopin avulla palsamitympönen erottuu muista lajeista melko helposti, koska sen itiöt ovat suuria ja leveitä.

Kirjallisuuden mukaan laji kasvaa tyypillisesti pajujen kanssa. Suomesta lajia on kerätty puistosta tammien alta, mutta enemmän keräyksiä on kosteapohjaisista painanteista, myös rannoilta.