Pikku-ukonsienet – Lepiota

Ulkonäkö. Pikku-ukonsienet (suku Lepiota) ovat pienehköjä–pieniä, yleensä ohutjalkaisia ja hentoja sieniä. Lakki on suomuinen, mikä on hyvä tuntomerkki. Suomut ovat osa lakin rakennetta, ne eivät yleensä ole helposti irtoilevia. Samanlaista suomuisuutta voi olla jalassakin, etenkin jalan tyvellä. Jalan pinnalla voi olla vaaleaa hötalettä tai vanua. Osalla lajeista jalassa on selvä rengas ja tällöin jalka voi olla melkein sileä. Rengas on löyhä, jolloin se voi tippua tai jäädä kiinni lakin reunaan. Heltat ovat irtotyviset ja valkoiset tai lähes valkoiset. Itiöpöly on valkoista.

Ekologia ja kasvupaikat. Pikku-ukonsienet ovat lahottajia. Ne lahottavat kariketta ja useimmat lajit suosivat paikkoja, jossa kariketta on runsaasti. Valtaosa lajeista kasvaa runsasravinteisilla paikoilla, jotkut lajeista ainoastaan kalkkipitoisella maalla.

Suurin osa lajeista kasvaa metsissä, paksussa neulas- tai lehtikarikkeessa. Jotkut lajit suosivat kuusivaltaisia metsiä, toiset lehtipuuvaltaisia metsiä ja lehtoja, esimerkiksi lepikoita. Osa lajeista suosii avoimia paikkoja, joten pikku-ukonsieniä voi tavata myös niityiltä, pihamailta ja teiden varsilta.

Yleisyys. Suomen luonnosta tunnetaan hieman yli 20 pikku-ukonsienilajia. Aivan yleisiä lajeja on vain kolme. Valtaosa lajeista on harvinaisia tai hyvin harvinaisia. Muutaman lajin yleisyyttä ei oikein osata arvioida. Hyvin harvinaisista lajeista miltei kaikki ovat eteläisiä kalkkipohjaisten lehtojen sieniä.

Suomen pikku-ukonsienilajien ekologiaa ja levinneisyyttä on esitelty julkaisussa Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus (Salo ym. (toim.), 2005, pdf). Nyt tässä esitetyt arviot lajien yleisyyksistä, levinneisyyksistä ja ekologiasta eivät merkittävästi poikkea julkaisun tiedoista. Uusia havaintoja harvinaisista lajeista on tämän jälkeen kertynyt, mutta aika niukasti.

Modernin DNA-tutkimuksen tuloksia Suomen pikku-ukonsieninäytteistä ei ole käytettävissä, joten on hyvin mahdollista, että Suomessa lajeja on enemmän kuin mitä tällä hetkellä osataan tunnistaa.

Pikku-ukonsienilajeja kasvaa myös kukkaruukuissa ja kasvihuoneissa. Näitä ainoastaan sisätiloista tavattuja lajeja ei ole esitelty.

Lajit on tässä esitelty yleisyyden perusteella kolmelle sivulle jaoteltuna:

  1. YLEISET LAJIT: villaukonsieni (L. clypeolaria), vanu-ukonsieni (L. magnispora), puistoukonsieni (L. cristata).
  2. JOKSEENKIN HARVINAISET ja HARVINAISET LAJIT: kastanjaukonsieni (L. castanea), siroukonsieni (L. felina), helaukonsieni (L. pseudolilacea), kesiukonsieni (L. setulosa), viherukonsieni (L. grangei), ketoukonsieni (L. oreadiformis), alvariukonsieni (L. erminea), lumiukonsieni (L. angustispora), L. apatelia, kuusiukonsieni (L. audreae).
  3. HYVIN HARVINAISET LAJIT: ruosteukonsieni (L. boudieri), lemu-ukonsieni (L. ochraceofulva), viiniukonsieni (L. fuscovinacea), kittiukonsieni (L. coloratipes), liitu-ukonsieni (L. subalba), pikku-ukonsieni (L. parvannulata), hentoukonsieni (L. locquinii), iltaukonsieni (L. subincarnata).

Lähisukuja:

Myös ryhäkkäät (suvut Cystoderma ja Cystodermella) muistuttavat aikalailla pikku-ukonsieniä, vaikka ollenkaan läheistä sukua pikku-ukonsienille ne eivät ole.