Mäntymetsien kupusieniä

Kupusieniksi kutsutaan kantasieniä, joiden itiöemä on enemmän tai vähemmän pallomainen. Itiöt kehittyvät tämän umpinaisen tilan sisällä. Vaikka ulkonäössä on yhteisiä piirteitä, kupusienet eivät kaikki ole keskenään lähisukuisia. Osa kupusienistä on läheistä sukua helttasienille. Näitä ovat muun muassa tuhkelot (suku Lycoperdon) ja maamunat (Bovista), jotka ovat läheistä sukua ukonsienille. Osa on läheistä sukua tateille. Näitä ovat mm. mukulakuukuset (Scleroderma) ja hernekuukuset (Pisolithus).

Kupusienten ulkonäkö muuttuu iän myötä paljon ja lajien erottaminen toisistaan on yleisesti ottaen hankalaa. Suomen lajiston selvitys on kesken. Äskettäin kupusienistä on ilmestynyt englanninkielinen kirja Puffballs of Northern and Central Europe (kirj. Mikael Jeppson), jonka avulla kupusienten opettelussa pääsee alkuun. Kirjan on kustantanut Sveriges Mykologiska Förening, jonka nettikaupasta kirjan voi tilata.

Männiköissä kasvaa muutamia kupusienilajeja. Tässä esitellään kaksi hiekkamänniköiden aika isokokoista kupusienilajia; hernekuukunen (Pisolithus arrhizus) ja dyynimukulakuukunen (Scleroderma septentrionale).

hernekuukunen  Pisolithus arhizus

HERNEKUUKUNEN on isohko-iso, pinnaltaan vaaleanruskea kupusieni. Täysikasvuisen itiöemä on noin 10 cm leveä ja korkea. Itiöemä kasvaa lähes kokonaan maan pinnalle ja on päältä katsoen epäsäännöllisen pallomainen–mukulamainen. Nuori itiöemä on päärymänmuotoinen. Jalkaosa on juurehtiva, vanhemmiten silminnähden rihmastojänteistä koostuva hiekan ja soran peittämä möykky. Jalkaosassa on okran- tai sinapinkeltaista väriä. Poikkileikkauksessa näkyy linssimäisiä lokeroita, joiden sisällä itiöt muodostuvat. Itiöiden kypsyessä koko sisus muuttuu pölyävän ruskeaksi. Täysikasvuisen itiöemän pinta halkeilee päältä ja varisee lopulta kokonaan pois, jolloin pölyävä sisus paljastuu.

Nuoren itiöemän halkaisupinnassa näkyvät linssimäiset rakenteet ovat hernekuukuselle ja hernekuukusten suvulle (Pisolithus) tyypillisiä. Suvun muita lajeja ei Suomesta tunneta.

Hernekuukunen kasvaa mäntykankailla paljaalla hiekansekaisella maalla. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat vähän ajetut hiekkatiet, metsäurat ja hiekkakuoppien liepeet.

dyynimukulakuukunen  Scleroderma septentrionale

DYYNIMUKULAKUUKUNEN on keskikokoinen kupusieni, täysikasvuinen itiöemä on noin 5 cm leveä. Itiöemä kasvaa lähes kokonaan maan pinnalle ja on päältä katsoen epäsäännöllisen pallomainen ja kovakuorinen. Pohjaväriltä on vaaleankeltainen– vaalean kellanruskea. Pinnassa on kauttaaltaan tummanruskeita, matalia nystyjä. Jalkaosa on syvälle hiekkaan ulottuva, juurehtiva ja paksu rihmastojänteiden muodostama kimppu. Itiöemän sisällä kypsyvä itiömassa on hyvin tummaa, vihertäväntummanruskeaa. Itiömassa paljastuu kuoren pintaan lopulta syntyvistä halkemista.

Mukulakuukusille (suku Scleroderma) on tunnusomaista on kova kuori, sisällön musta massa ja juurehtiva jalkaosa. Pinta on enemmän tai vähemmän täplikäs. Dyynimukulakuukusen kuori on suhteellisen ohut, rihmastojännekimppu on paksu ja syvälle hiekkaan ulottuva. Kuoren pinta on kauttaaltaan täplikäs. Suomessa kasvaa viitisen mukulakuukuslajia, joista tarhamukulakuukunen (S. bovista) muistuttaa eniten dyynimukulakuukusta. Tarhamukulakuukusen kuoren pinta on selvästi sileämpi, etenkin tyvipuolelta.

Dyynimukulakuukunen kasvaa paljaalla hiekkamaalla, yleensä pehmeässä hiekassa. Melkein kaikki tunnetut kasvupaikat ovat rannikkoalueen hiekkarannoilla ja -dyyneillä. Sisämaasta löytöjä on toistaiseksi vain muutama.