Pikku-ukonsienet – 3

Tällä sivulla esitellään kahdeksan pikku-ukonsienilajia, jotka ovat Suomessa harvinaisia tai hyvin harvinaisia. Osa lajeista on aivan eteläisiä kalkkipohjaisten lehtojen sieniä.

ruosteukonsieni  Lepiota boudieri

RUOSTEUKONSIENI on keskikokoinen pikku-ukonsieni, koko vaihtelee kuitenkin melkoisesti. Lakki on kauttaaltaan ja hyvin tiheästi ruosteenruskeiden suomujen peitossa, valkoista väriä ei ole paljoakaan näkyvillä. Ruskeita suomuja on myös jalassa, etenkin sen tyvellä.

Ruosteukonsieni kasvaa lehtipuuvaltaisissa lehdoissa ja pusikoissa ja ainakin enimmäkseen kalkkipitoisella maalla. Ruosteukonsieni on meillä harvinainen, mutta uusiakin löytöpaikkoja on tullut tietoon, joten voi olla, että erityisen harvinainen se ei ole. Löytöjä on Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta. Lisäksi lajista on keräys Kuusamosta, mutta varmuutta ei ole siitä, onko kyseessä sama laji.

lemu-ukonsieni  Lepiota ochraceofulva

LEMU-UKONSIENI on pikku-ukonsieneksi isokokoinen ja rotevahko. Lakki on kauttaaltaan ruosteenruskean suomuinen. Suomut eivät ole ulkonevia tai törröttäviä. Suomuja on paljon, mutta ne ovat aika pieniä, joten valkoista pohjaväriäkin on reilusti näkyvillä eikä yleisvaikutelma ole kovin tumma. Jalassa on valkoista vanuisuutta. Lemu-ukonsieni muistuttaa ulkonäöltään lähinnä kuusiukonsientä (Lepiota audreae).

Lemu-ukonsienestä on tiedossa kolme löytöä. Laji on tavattu Uudeltamaalta ja Etelä-Hämeestä. Löydöistä ainakin kaksi on muurahaispesästä tai aivan sen vierestä, siis paksulta kuusenneulaskarikkeelta.

viiniukonsieni  Lepiota fuscovinacea

VIINIUKONSIENI on keskikokoinen pikku-ukonsieni. Lakki on viininpunaisenruskean suomuinen, samanvärisiä suomuja voi olla jalassa. Suomuisuus voi olla hyvinkin tummaa. Lakin ja jalan pohjaväri on vaaleamman violetti, mutta kokonaisvaikutelma on aika tumma. Muita aivan tämän värisiä lajeja Suomesta tunneta. Lähinnä samanvärinen mutta vaaleampi on iltaukonsieni (L. subincarnata).

Viiniukonsieni on Suomessa hyvin harvinainen. Suomesta on ainoastaan yksi löytö, Lohjalta kalkkikallion juurelta puoliavoimelta, lehtipuupensaita ja katajaa kasvavalta paikalta.

kittiukonsieni  Lepiota coloratipes   (aikaisemmin käytetty väärä nimi: L. rufipes)

KITTIUKONSIENI on hyvin pienikokoinen, lakin leveys on n. 1–2 cm. Sieni ei kuitenkaan ole aivan hento. Lakki on lähes valkoinen ja lähes sileä. Jalassa on hyvin ohutta valkoista seittiä, harvoin villaisuutta, rengasta ei ole. Jalka tummuu vanhemmiten harmahtavanruskehtavaksi tai violetinvivahteiseksi.

Kittiukonsieni on meillä harvinainen, mutta ei aivan eteläinen laji. Löytöjä on muutamia, Uudeltamaalta ja Etelä-Savosta. Lajia on tavattu kuivemman puoleisesta kalkkipitoisesta metsästä ja pihanurmikolta.

Kittiukonsieni on niin sileälakkinen, ettei sitä helposti hoksaa pikku-ukonsieneksi. Aika samannäköisiä, pieniä tai hyvin pieniä ja valkoisia lajeja ovat liitu-ukonsieni (Lepiota subalba), pikku-ukonsieni (Lepiota parvannulata) ja jauheukonsieni (Cystolepiota seminuda).

liitu-ukonsieni  Lepiota subalba

LIITU-UKONSIENI on hyvin pienikokoinen, lakin leveys on n. 1–2 cm. Lakki on valkoinen tai se voi olla aika selvästikin ruskehtava, etenkin keskeltä. Lakki näyttää melko sileältä eikä se ole jauheinen. Jalka on ensin valkoinen, mutta voi vanhemmiten kellertyä ja tummua. Jalan pinnalla on valkoista suojusjätettä, kunnon rengasta ei ole.

Liitu-ukonsieni on meillä harvinainen ja aika eteläinen laji. Pohjoisimmat tiedot ovat Etelä-Hämeestä ja Etelä-Savosta. Sieni kasvaa etenkin kalkkipohjaisissa lehtipuulehdoissa ja lehtopensaikoissa.

pikku-ukonsieni  Lepiota parvannulata

PIKKU-UKONSIENI on hyvin pieni valkoinen laji, lakin leveys on vain 0,5–1,5 cm. Jalka on sileä ja siinä on selvä rengas, joka voi tippua tai jäädä kiinni lakin reunaan. Selvä rengas on hyvä tuntomerkki, jonka perusteella lajin erottaa muista pienikokoisista valkoisista lajeista.

Lajista on yksi keräys Suomesta, Lohjalta kalkkivaikutteisesta kuivahkosta metsiköstä.

hentoukonsieni  Lepiota locquinii
[Kuva puuttuu.]

HENTOUKONSIENI on pienehkö, hento ja korkeajalkainen sieni. Lakki on suomuinen ja kellanruskea. Hentoukonsieni muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran kesiukonsientä, mutta on isokokoisempi.

Hentoukonsienestä on yksi melko vanha keräys Lohjalta kalkkipohjaisesta lehtipuulehdosta. Ulkomailla lajin ilmoitetaan kasvavan aurinkoisilla ja ruohoisilla paikoilla.

iltaukonsieni  Lepiota subincarnata
[Kuva puuttuu.]

ILTAUKONSIENI keskikokoinen laji, jonka lakin pinnassa ja suomuissa on vaaleanpunertavaa väriä tai sävyä, joka on aika samanväristä kuin rusokärpässienellä. Lakin suomuisuus vaihtelee paljon, lakki voi olla lähes sileä ja tumma tai toisaalta pikkusuomuinen. Nuoren sienen jalka on valkoinen-vaaleanpunertava, vanhemmiten jalka tummuu. Jalassa on yleensä useita selviä vaaleita vöitä ja jalassa voi olla samanvärisiä suomuja kuin lakissakin.

Iltaukonsieni on hyvin harvinainen. Suomesta tunnetaan yksi keräys, Helsingistä merenrantaniityltä leppien alta.