Pikku-ukonsienet – 2

Tällä sivulla esitellään kymmenen Suomessa harvinaisenpuoleista tai harvinaista pikku-ukonsienilajia. Hyvin harvinaisista nämä lajit eivät ole. Osa lajeista on sellaisia, että niiden levinneisyysalue rajoittuu eteläiseen Suomeen.

kastanjaukonsieni  Lepiota castanea

KUVA 1. Kastanjaukonsieniä (Lepiota castanea). Hiekkasaari, kuivahko sammaleinen metsä, jossa mäntyä, kuusia ja koivuja. Kuva: Jukka Vauras 13206F.

KASTANJAUKONSIENI on pienikokoinen ja kapealakkinen, hento sieni. Lakki on etenkin nuorena lähes kauttaaltaan oranssinruskeiden suomujen peitossa. Heltat ovat kellanvalkoiset. Jalka on usein suhteellinen pitkä ja jalassa on samanvärisiä suomuja kuin lakissakin. Rengasta ei jalassa yleensä ole.

Kastanjaukonsientä on pidetty harvinaisenpuoleisena, mutta kovin harvinainen se ei ole. Se kasvaa metsissä ravinteisella ja aika kostealla maalla niin karikkeella kuin sammalten joukossa. Pohjoisimmat löydöt ovat Kainuusta. Kastanjaukonsieni muistuttaa etenkin siroukonsientä (L. felina) ja ruosteukonsientä (L. boudieri). Näistä lajeista kastanjaukonsieni on yleisin.

siroukonsieni  Lepiota felina

KUVA 2. Siroukonsieniä (Lepiota felina). Kuva: Jukka Vauras.

SIROUKONSIENI on pienikokoinen, usein suhteellisen korkeahko ja kapealakkinen sieni. Lakin keskusta ja suomut ovat tummia, jopa mustanruskeita ja suomut on törröttäviä. Hyvä tuntomerkki on jalassa oleva selvä rengas, jonka alapinnalla on mustia suomuja. Samanvärisiä suomuja on myös jalan tyvellä.

Siroukonsieni on harvinaisenpuoleinen, mutta kasvaa monenlaisissa metsissä. Laji on löydetty Utsjoelta asti.

helaukonsieni  Lepiota pseudolilacea  (aikaisemmin käytetty väärä nimi: L. clypeolarioides)
[Kuva puuttuu.]

HELAUKONSIENI on melko pienikokoinen laji. Lakki on tummanruskeasuomuinen. Jalassa on selvä rengas, jonka alapuoli on samoin ruskeasuomuinen. Helaukonsieni muistuttaa jonkin verran siroukonsientä, mutta on tätä hieman rotevampi ja leveämpilakkinen.

Helaukonsieni on meillä huonosti tunnettu laji. Löytöjä on alle kymmenen, mutta lajia on tavattu eteläisestä Suomesta Keminmaalle asti. Löytöjä on sekä kuivilta kedoilta että puustoisilta paikoilta.

kesiukonsieni  Lepiota setulosa

KUVA 3. Kesiukonsieniä (Lepiota setulosa). Hyvin rehevä pähkinäpensaslehto, jossa harvakseltaan myös kuusia, koivuja, vaahteraa ja haapaa. Kuva: Jukka Vauras 13068F.

KESIUKONSIENI on hyvin pieni, lakki on n. 1–1,5 cm leveä. Lakki tiheä- ja pienisuomuinen, keskeltä tummanruskea, muuten vaaleanruskea. Lakin pinta tyypillisesti halkeilee ja kuoriutuu irti lakin reunoilta. Jalan latvassa on vaaleaa vanuisuutta ja lähempänä tyveä tummia suomuja. Rengasta ei jalassa ole.

Kesiukonsieni on melko harvinainen lehtipuuvaltaisten lehtojen sieni. Löytöjä on harvakseltaan, mutta lajin levinneisyys ulottuu ainakin Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti.

Kesiukonsienten ulkonäkö vaihtelee aikalailla ja lienee niin, että lajeja on tässä enemmän kuin yksi.

viherukonsieni  Lepiota grangei

KUVA 4. Viherukonsieniä (Lepiota grangei). Jalopuulehto, jossa tammia, koivuja, pähkinäpensaita ja kuusia, multamaalla. Kuva: Jukka Vauras 7735F.

VIHERUKONSIENI on pienehkö laji, jonka lakki on etenkin nuorena hyvin tummanvihreän suomuinen. Muut Suomessa tavatut lajit eivät ole tämän värisiä. Vihreä väri haalistuu, kun itiöemät vanhenevat, jolloin ruskea väri alkaa vallita ja tunnistaminen hieman hankaloituu.

Viherukonsieni on harvinainen lehtipuuvaltaisten lehtojen sieni, mutta pelkästään aivan eteläinen laji se ei meillä ole. Löytäjä on alle 10, pohjoisin tieto on Nokialta.

ketoukonsieni  Lepiota oreadiformis

KUVA 5. Ketoukonsieniä (Lepiota oreadiformis). Laidunnettu niitty, jossa yksittäisiä mäntyjä ja katajaa. Kuva: Jukka Vauras 17801F.

KETOUKONSIENI on pienehkö tai keskikoinen pikku-ukonsieni, lakki on yleensä alle 5 cm leveä. Lakki on melkein sileä, hieman punertava –vaaleanoranssi–vaaleanruskea. Jalka on lakin värinen ja siinä on valkoista, toisinaan rengasmaista höttöisyyttä. Samoja suojusjätteitä voi olla lakin reunoilla.

Ketoukonsieni kasvaa etenkin vanhoilla pihoilla, nurmikoilla ja pitkään laidunnetuilla mailla. Lajista on kertynyt uusia havaintoja ja tällä tietoa lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Pohjanmaalle, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti. Sieni ei ole kovin harvinainen, mutta se on hyvin paikoittainen.

alvariukonsieni  Lepiota erminea  (synonyyminimi: L. alba)

KUVA 6. Alvariukonsieniä (Lepiota erminea). Katajaa kasvava alvari, jossa myös mäntyjä (Viro). Kuva: Jukka Vauras 17956F.

ALVARIUKONSIENI on keskikokoinen tai isohko pikku-ukonsieni, lakki voi olla yli 5 cm leveä. Lakki on ensin valkoinen, sitten vaalean okranvärinen tai hieman kellertävä. Lakki ei näytä suomuiselta. Heltat ovat pitkään valkoisia. Lakin reunassa ja jalassa on valkoista höttöisyyttä, renkaan tapaistakin voi olla.

Alvariukonsieni kasvaa kuivilla, avoimilla kedoilla. Se lienee vähemmän harvinainen sopivilla paikoilla saaristoalueilla ja etelärannikolla, mutta sisämaassa laji on varmaan hyvin harvinainen.

lumiukonsieni  Lepiota angustispora
[Kuva puuttuu.]

LUMIUKONSIENI on lähes valkoinen, keskikokoinen ukonsieni. Lumiukonsieni muistuttaa alvariukonsientä (L. alba), mutta on sitä hieman hennompi. Mikroskoopin avulla lajien erottaminen toisistaan onnistuu vaivatta.

Lumiukonsienestä on Suomesta viitisen keräystä. Sitä on kerätty rinnelehdosta harmaaleppien alta sekä laidunnetusta joenrantalehdosta haapojen, harmaaleppien ja koivujen alta. Löytöpaikat ovat Etelä-Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Pohjois-Pohjanmaalta, joten lajiin voi varmaan törmätä melkein missä päin Suomea hyvänsä. Sieni lienee kuitenkin harvinainen.

kuusiukonsieni  Lepiota audreae

KUVA 7. Kuusiukonsieniä (Lepiota audreae). Kuivahko koivuvaltainen metsä, jossa hieman haapaa, pajuja, kuusia ja mäntyjä (Ruotsi). Kuva: Ilkka Kytövuori 97-746.

KUUSIUKONSIENI on pikku-ukonsieneksi roteva ja isohko, lakin leveys voi olla yli 5 cm. Lakki on kauttaaltaan vahvasti suomuinen, suomut ovat tummanruskeita, pienehköjä ja niitä on tiheästi. Lakin pohjaväri suomujen välissä on vaalea. Jalka on lähes sileä, valkoista vanua on niukasti ja jalan tyvellä voi olla tummaa suomuja. Jalka on tyvestä paksu.

Kuusiukonsieni on meillä harvinainen, mutta laajalla alueella tavattava laji. Keräyksiä on aivan etelärannikolta Pelkosenniemelle ja Kuusamoon asti. Sieni kasvaa sekä kuusivaltaisissa että lehtipuuvaltaisissa lehtometsissä.

Suomesta tunnetaan vielä nimetön pikku-ukonsienilaji, joka on hyvin kuusiukonsienen näköinen. Tämä laji on hieman kapealakkisempi ja hennompi kuin kuusiukonsieni. Tyypillisesti lakin reuna-alueilla valkoista väriä on näkyvissä melko paljon. Itiöt ovat lyhyempiä ja hieman eri muotoisia kuin kuusiukonsienellä. Laji kasvaa kuusivaltaisissa kosteapohjaisissa lehdoissa ja lehtokorvissa ainakin eteläisessä Suomessa.

Lepiota apatelia
[Kuva puuttuu.]

L. APATELIA pienehkö ja vaalea, mutta ei ihan valkoinen ukonsieni. Lakissa on tummahkoa suomuisuutta, joka on laattamaista kuten puistoukonsienellä. Sieni näyttää lähinnä valjunväriseltä puisto-ukonsieneltä, mutta on sitä hennompi ja kapealakkisempi. Jalka ei ole täysin valkoinen, vaan ruskehtava tai vähän violetinsävyinen, etenkin läheltä tyveä. Jalka on melko sileä. Rengasta tai renkaantapaista ei tyypillisesti ole.

Lajista tunnetaan joitakin keräyksiä Keski-Pohjanmaalta, Etelä-Hämeestä ja Pohjois-Karjalasta. Lajia on kerätty metsäiseltä vanhalta pihamaalta sekä metsätien laidalta pienten lehtipuiden ja pensaiden alta. Lajia kannattaa pitää silmällä missä päin Suomea tahansa. Laji on kuvattu tieteelle uutena melko äskettäin ja on mahdollista, että se on jäänyt sieniharrastajilta huomaamatta.