Haapalahopuun kotelosieniä

Lahopuulla kasvavat, silmin erottuvat kotelosienet ovat useimmiten maljamaisia tai nastamaisia. Pehmeä haapalahopuu on suotuisa kasvualusta kotelosienille ja haavalla kasvaa suunnaton joukko erilaisia kotelosienilajeja.

Kotelosienten itiöemät ovat yleensä niin pienikokoisia, että tarkasteluun tarvitaan luuppia. Valokuvaaminen maastossa ei ole helppoa, mutta kotelosieniä on helppo kerätä mukaan ja ottaa valokuvat studio-olosuhteissa.

Kotelosieniä on tutkittu paljon vähemmän kuin esimerkiksi helttasieniä tai kääväkkäitä, joten selvitettävää on vielä paljon. Mutta on myös kotelosieniin keskittyneitä ja niitä kerääviä harrastajia. Tervetuloa joukkoon!

Esimerkkinä kotelosienistä esitellään kaksi lajia.

keltanastakka  Bisporella citrina

KUVA 1. Keltanastakoita (Bisporella citrina). Kuva: Teppo Helo CN7R8813.

KELTANASTAKKA on pieni, matalan maljamainen, lähes nastamainen sieni. Itiöemät ovat 0,1-0,5 cm leveitä. Maljan sisäpinta on kirkkaan­keltainen tai oranssin­keltainen, ulkopinta vaaleampi. Reuna ja ulkopinta ovat sileitä. Jalkaosa on hyvin lyhyt.

Keltanastakka on yleinen laji ja kasvaa tyypillisesti suurina ryhminä laholla, kuorettomalla lehtipuulla.

Kirkkaanväriset kotelosienet ovat huomiota herättäviä ja niitä on kerätty museo­näytteiksi aika innokkaasti. Tämän seurauksena ne ovat herbaario­aineistoissa yliedustettuina. Aloittelevan kotelosieni­harrastajan kannattaa suunnata katseensa vähemmän huomiotaherättäviin kotelosieni­lajeihin.

oliivinastakka  Chlorencoelia versiformis

KUVA 2. Oliivinastakoita (Chlorencoelia versiformis). Kuva: Teppo Helo CN7R0184.
KUVA 3. Oliivinastakoita (Chlorencoelia versiformis). Kuva: Teppo Helo CN7R9862.

OLIIVINASTAKKA on vihertävä, matalan maljamainen, hieman epäsäännöllisen muotoinen kotelosieni­laji. Itiöemät ovat kotelosieneksi isoja, n. 0,5-1,5 cm leveitä. Itiölava eli maljan sisäpinta on oliivin­vihertävä tai -ruskehtava, säteittäisesti ryppyinen ja sen keskellä tai laidalla on napa. Ulkopinta on jauheinen ja jokinverran tummempi. Jalkaosa on lyhyt, useimmiten epäkeskinen.

Oliivinastakka ei ole sinivihreän värinen, kuten viher­nastakka (Chlorociboria aeruginosa) ja patina­nastakka (C. aeruginascens), jotka ovat yleisiä lajeja.

Oliivinastakka kasvaa vanhoissa lehdoissa vanhoilla lahoavilla lehtipuilla. Viimeisimmässä uhanalaisuus­arvioinnissa se on arvioitu silmällä­pidettäväksi (NT), joten havainnot lajista ovat tarpeen.

 
KIRJALLISUUS:

Bonsdorff, T., Kytövuori I., Vauras J., Huhtinen S., Halme P., Rämä T., Kosonen L., Jakobsson S. 2014. Sienet ja metsien luontoarvot. Norrlinia 27:1-272.

Salo, P., Niemelä, T. & Salo, U. 2006. Suomen sieniopas.