Rusokärpässieni ja lähilajit – sektio Validae

rusokärpässieni A. rubescens
kangaskärpässieni A. porphyria
savukärpässieni A. excelsa
keltakärpässieni A. citrina (A. mappa)
rikkikärpässieni A. franchetii

Lajeja on Suomesta tunnistettu viisi. Yhteisiä tuntomerkkejä ovat:

  • Lakin reuna ei ole uurteinen.
  • Ulkosuojuksesta jää lakin päälle useita pienehköjä läiskiä (paitsi kangaskärpässienellä), läiskät eivät yleensä ole valkoisia.
  • Helttoja peittäneestä suojuksesta jää jalkaan rengas.
  • Jalassa voi olla tyvipaksunnos, väljää, sitkeää, irtonaista tuppea ei ole.
  • Itiöt ovat amyloideja.

Punakärpässieni ja sen lähilajit ovat aika samannäköisiä, vaikka kovin läheistä sukua ne eivät ole.

rusokärpässieni  A. rubescens

KUVA 1. Rusokärpässieniä A. rubescens, metsäinen hevoslaidun, lähellä mäntyjä, koivua, vaahteraa ja saarnia. Kuva: Jukka Vauras.
KUVA 2. Rusokärpässieniä A. rubescens, tien reuna, kuivahkolla mäntykankaalla. Kuva: Mikko Veräjänkorva.

Rusokärpässieni on kovin vaihtelevan näköinen, joten tunnistaminen voi välillä olla hankalaa. Hyvä tuntomerkki on punertuminen, joka näkyy etenkin mallossa jalan tyvellä ja vanhemmissa itiöemissä. Rengas on tyypillisesti hamemainen ja ylhäällä jalassa.

Kasvupaikatkin ovat vaihtelevia. Rusokärpässieni kasvaa mäntyvaltaisisissa metsissä, jopa karulla hiekkamaalla, mutta toisaalta myös jalopuulehdoissa, kuten artikkelikuvan sienet.

DNA-sekvenssien perusteella tiedetään, että Euroopassa rusokärpässieni on ainakin kaksi lajia, mutta mitään tietoa ei vielä ole, kuinka nämä eroavat ulkonäöltään, ekologialtaan tai levinneisyydeltään.

kangaskärpässieni  A. porphyria

KUVA 3. Kangaskärpässieniä A. porphyria, karu hiekkapohjainen harjumännikkö. Kuva: Mikko Veräjänkorva.

Kangaskärpässieni on tässä ryhmässä hieman poikkeavan näköinen. Lakin päällä voi olla muutamia suurehkojaa, harmahtavia läiskiä, mutta usein lakki on paljas. Rengas jalassa on selvä, mutta ohut ja lopulta jalkaan liiskautuva. Rengas on harmaantuva. Jalassa on tyvipaksunnos, jossa on selvästi erottuva ulkosuojuksesta peräisin oleva irrallinen reunus. Muita kovin samannäköisiä lajeja ei ole.

savukärpässieni  A. excelsa

KUVA 4. Savukärpässieniä A. excelsa, puisto, nurmikolla lehmusten lähellä. Kuva: Petri Roponen.

Savukärpässieni on tanakka, suhteellisen lyhytjalkainen laji. Lakkion tummanruskea ja jalka vaalea. Rengas on hamemainen, pystyuurteinenja sijaitsee ylhäällä jalassa. Vertaa rusokärpässieneen ja pantterikärpäsieneen (sektio Validae).

keltakärpässieni  A. citrina (A. mappa)

KUVA 5. Keltakärpässieniä A. citrina, rantalehdossa, jossa mäntyjä, tammia, harmaaleppää ja kuusia. Kuva: Martti Moisander.

Keltakärpässieni on hyvin hailakankeltainen sieni. Jos se on kovin vaalea ja paljaslakkinen, tunnistaminen voi olla hankalaa. Lakin päällä on vaaleankeltaisia suojusjätteitä erikokoisina läiskinä. Rengas on roikkuva, sijaitsee yleensä korkealla jalassa ja on hailakan sitruunankeltainen. Jalassa on tyvipaksunnos.

Keltakärpässienestä on käytetty myös nimeä on Amanita mappa. A. mappa saattaa olla se tieteellinen nimi, jota lajista nimistösääntöjen mukaan pitää käyttää.

rikkikärpässieni  A. franchetii

KUVA 6. Rikkikärpässieniä A. franchetii, metsänreuna, jalopuulehto, jossa tammea, koivua, lehmusta ja pähkinäpensasta. Kuva Jukka Vauras.

Rikkikärpässienen lakki on keltainen tai harmaanruskea. Lakki on kohollaan olevien, pienehköjen, kirkkaankeltaisia–ruskehtavien suojusjätteiden peittämä. Jalka paksunee tyveä kohti ja jalan tyvellä on kirkkaankeltaisia kiehkuroita. Rengas sijaitsee yleensä aika ylhäällä jalassa, sen reuna on paksumpi ja keltainen.

Vasta aika äskettäin hoksattiin, että laji kasvaa Suomessa, Ruissalossa (Vauras & Kokkonen 2007). Ruissalosta on nyt tiedossa muutama kasvupaikka, muualta lajia ei vielä liene tavattu.

ARTIKKELIKUVA: Rusokärpässieniä A. rubescens, tammivaltaisessa jalopuulehdossa. Kuva: Jarkko Korhonen.

Mika Toivonen 5.8.2020. Last update: 11.8.2020