{"id":3812,"date":"2021-08-21T17:21:47","date_gmt":"2021-08-21T19:21:47","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?p=3812"},"modified":"2021-08-21T17:21:55","modified_gmt":"2021-08-21T19:21:55","slug":"etsintakuulutus-lehtojen-ja-kuusikoiden-sienilajeja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/etsintakuulutus-lehtojen-ja-kuusikoiden-sienilajeja\/","title":{"rendered":"Etsint\u00e4kuulutus – lehtojen ja kuusikoiden sienilajeja"},"content":{"rendered":"

Sieniatlas etsint\u00e4kuuluttaa muutamia helposti tunnistettavia lehtojen ja kuusikoiden sienilajeja. Tutustu kultarouskuun, kultahaperoon, kuusenvy\u00f6rouskuun ja keltahelttavahakkaaseen ja ilmoita havaintosi!<\/p>\n

Ota sienist\u00e4 valokuva kasvupaikalla ja ilmoita havainto kuvineen Sieniatlas-havaintolomakkeella<\/a>, jotta asiantuntijat voivat varmistua havainnosta. Sieni\u00e4 tulisi olla k\u00e4\u00e4nnetty niin, ett\u00e4 helttapuoli ja jalkakin erottuvat.<\/p>\n

kultahapero<\/spec>  Russula aurea<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 1. <\/smacap>Kultahaperoita R. aurea<\/em> kalkkipohjaisessa kuusilehdossa, jossa my\u00f6s koivuja, haapoja ja m\u00e4ntyj\u00e4. Kuva: Jukka Vauras 19194F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KULTAHAPERO<\/smacap> on n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4, harvinainen haperolaji. Se on suunnilleen palterohaperon kokoinen: haperoksi keskikokoinen\u2014isohko ja melko roteva. Lakki on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 punainen tai punakeltainen kuten monella muullakin haperolajilla. Heltan ter\u00e4ss\u00e4 ja jalassa kultahaperolla on omalaatuista kullankeltaista v\u00e4ri\u00e4, samanlaista hohdetta ei muilla haperolajeilla ole. Maku on mieto.<\/p>\n

Kultahapero kasvaa etel\u00e4ss\u00e4 jalopuulehdoissa, mutta se kasvaa my\u00f6s sekapuustoisissa ja kuusivaltaisissa lehdoissa, jopa kosteapohjaisissa istutuskuusikoissa. Kasvupaikat ovat ravinteisia.<\/p>\n

Valtaosa kultahaperohavainnoista on Ahvenanmaalta ja lounaisrannikolta. Pohjoisempaa ja idemp\u00e4\u00e4 havaintoja on niukasti. Kultahapero on kuitenkin tavattu Pohjois-Savosta asti. Harvinaisesta lajista on kyse, joten lis\u00e4tietoja levinneisyydest\u00e4 kaivataan.<\/p>\n

kultarousku<\/spec>  Lactifluus volemus<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 2. <\/smacap>Kultarouskuja L. volemus<\/em> puiston ja mets\u00e4n reunalla, l\u00e4hell\u00e4 tammia ja m\u00e4ntyj\u00e4. Kuva: Jukka Vauras 8210F.<\/figcaption><\/figure>\n

KULTAROUSKU<\/smacap> on suurikokoinen ja roteva sieni. Lakki on mattapintainen, oranssi\u2014oranssinruskea, vanhemmiten keskelt\u00e4 tummin, usein hieman ryppyinen eik\u00e4 lakissa ole vy\u00f6hykkeit\u00e4. Jalka on suunnilleen lakin v\u00e4rinen. Helttapuoli on vaaleankellert\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Maitiasnestett\u00e4 on hyvin runsaasti ja se on valkoista, lopulta ruskettuvaa, tahrivaa. Sieness\u00e4 on kalaa muistuttava tuoksu. Tuoreeltaan maistettuna maku on mieto tai hieman kirpe\u00e4.<\/p>\n

Useimmin kultarouskun tapaa sekapuustoisissa lehdoissa ja lehtomaisissa metsiss\u00e4. Aivan etel\u00e4ss\u00e4 kultarousku kasvaa jalopuulehdoissa, mutta toisaalta havaintoja on jopa kalliom\u00e4nnik\u00f6ist\u00e4. Kultarouskun ekologia on mielenkiintoisen monipuolinen. Vaikka kasvupaikat ovat monensorttisia, kultarousku on melko harvinainen laji. Pohjoisimmat tunnetut kasvupaikat ovat Keski-Suomesta. <\/p>\n

kuusenvy\u00f6rousku<\/spec>  Lactarius zonarioides<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 3. <\/smacap>Kuusenvy\u00f6rouskuja L. zonarioides<\/em> kosteapohjaisessa, kuusivaltaisessa lehdossa, jossa my\u00f6s haapaa, koivua, harmaalepp\u00e4\u00e4, raitaa ja m\u00e4ntyj\u00e4. Kuva: Jukka Vauras 15328F.<\/figcaption><\/figure>\n

KUUSENVY\u00d6ROUSKU<\/smacap> on oranssilakkinen, melko suurikokoinen rouskulaji. Lakki on usein selv\u00e4sti vy\u00f6hykkeinen, mutta toisinaan miltei vy\u00f6hykkeet\u00f6n. Sek\u00e4 jalka ett\u00e4 helttapuoli ovat vaaleita, hieman kellert\u00e4vi\u00e4, jalassa voi olla kuoppat\u00e4pli\u00e4.<\/p>\n

Maitiasneste on valkoista, eik\u00e4 sen v\u00e4ri kuivuessaan juuri muutu. Haju on heikko. Tuoreeltaan maistettuna kuusenvy\u00f6rousku on polttavan kirpe\u00e4.<\/p>\n

Kuusenvy\u00f6rousku kasvaa l\u00e4hes koko Suomessa reheviss\u00e4, kosteapohjaisissa kuusilehdoissa, jotka ovat arvokkaita elinymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 lukuisille sienilajeille. Havaintoja on etel\u00e4rannikolta Inariin asti, mutta levinneisyyskuvassa on j\u00e4ttim\u00e4isi\u00e4 aukkoja, joten lis\u00e4tiedot lajin levinneisyydest\u00e4 ovat tarpeen.<\/p>\n

keltahelttavahakas<\/spec>  Hygrophorus karstenii<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 4.<\/smacap> Keltahelttavahakkaita H. karstenii<\/em> sammapohjaisessa tuoreessa havumets\u00e4ss\u00e4, jossa sek\u00e4 kuusia ett\u00e4 m\u00e4ntyj\u00e4. Kuva: Jukka Vauras 25065F<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KELTAHELTTAVAHAKAS<\/smacap> on melko pienikokoinen, hennohko, helttoja lukuunottamatta l\u00e4hes valkoinen sieni. Lakki on kuivapintainen, miltei puhtaanvalkoinen tai hieman kellert\u00e4v\u00e4. Heltat ovat aprikoosinkeltaiset ja mets\u00e4vahakkaille (suku Hygrophorus<\/em>) tyypilliseen tapaan paksut, harvat ja johteiset. Jalka on pitk\u00e4, hoikka ja valkoinen. <\/p>\n

Keltahelttavahakas kasvaa sammaleisissa, useimmiten kuusivaltaisissa havumetsiss\u00e4. L\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on aivan pohjoista Suomea my\u00f6ten. Etenkin etel\u00e4isess\u00e4 Suomessa sammalpohjaisia, vanhoja havumetsi\u00e4 on entist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n, joten keltahelttavahakas saattaa olla harvinaistumassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sieniatlas etsint\u00e4kuuluttaa muutamia helposti tunnistettavia lehtojen ja kuusikoiden sienilajeja. Tutustu kultarouskuun, kultahaperoon, kuusenvy\u00f6rouskuun ja keltahelttavahakkaaseen ja ilmoita havaintosi! Ota sienist\u00e4 …<\/span><\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":3810,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4,1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3812"}],"collection":[{"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3812"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3812\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3847,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3812\/revisions\/3847"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3810"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3812"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3812"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3812"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}