{"id":841,"date":"2019-09-05T11:51:05","date_gmt":"2019-09-05T13:51:05","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?page_id=841"},"modified":"2019-09-09T12:55:25","modified_gmt":"2019-09-09T14:55:25","slug":"haapalahopuun-orvakoita","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/haapalahopuun-orvakoita\/","title":{"rendered":"Haapalahopuun orvakoita"},"content":{"rendered":"

Orvakat on yhteisnimitys k\u00e4\u00e4v\u00e4kk\u00e4ille, joita ei kutsuta k\u00e4\u00e4viksi eik\u00e4 orakkaiksi. Iti\u00f6lava ei ole pillim\u00e4inen eik\u00e4 piikkinen, vaan melko tasainen, poimuinen tai esimerkiksi nystyinen. Joillakin orvakoilla voi olla lakki, mutta useimmiten iti\u00f6em\u00e4t ovat ohuita ja pinnan­my\u00f6t\u00e4isi\u00e4. Jotkut lajit kasvattavat kovia, alustastaan selv\u00e4sti erottuvia iti\u00f6emi\u00e4. Toisaalta iti\u00f6em\u00e4t voivat olla niin pehmeit\u00e4 tai harsuja, ettei niit\u00e4 ole helppo iti\u00f6emiksi edes hoksata.<\/p>\n

Orvakkalajisto tunnetaan huonommin kuin k\u00e4\u00e4p\u00e4lajisto. Lajien tunnistaminen maastossa vaatii paljon kokemusta eik\u00e4 useinkaan onnistu, vaan pit\u00e4\u00e4 ker\u00e4t\u00e4 n\u00e4yte ja tutkia se mikroskoopin avulla. Pelk\u00e4n valokuvan perusteella lajin tunnistaminen tai m\u00e4\u00e4rityksen varmistaminen onnistuu vain harvoin.<\/p>\n

Molekyylibiologisten tutkimus­menetelmien avulla on selvinnyt, ett\u00e4 etenkin orvakoiden joukossa on useita aiemmin tuntemattomia lajeja. Kun lajin olemassaolo on DNA:n avulla varmistettu, laji yritet\u00e4\u00e4n oppia tunnistamaan mikroskooppisesti ja maastossa. Hyvin valokuvin dokumentoidut orvakka­n\u00e4ytteet ovat t\u00e4rkeit\u00e4 ja n\u00e4iss\u00e4 tapauksissa erityisen arvokkaita.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n muutamia orvakkasukuja ja -lajeja, joista hyvin dokumentoidut n\u00e4ytteet ovat arvokkaita. Esitellyt lajit ja suvut ovat melko v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, joten ne saattavat kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota maastossa.<\/p>\n

Orvakat kasvavat tyypillisesti kuolleella puuaineksella. Lajien kasvupaikka- tai kasvualusta­vaatimuksista ei useinkaan ole tarkkaa k\u00e4sityst\u00e4. Esitelt\u00e4vist\u00e4 suvuista keltahuovakat ja kahvikat kuuluvat lahkoon Thelephorales, vanut lahkoon Atheliales. N\u00e4iden lahkojen lajistoon kuuluu mykorritsaa eli sienijuurta muodostavia lajeja. Vaikka iti\u00f6em\u00e4t kasvavat puun pinnalla, on mahdollista, ett\u00e4 lajit muodostavat mykorritsaa. T\u00e4ss\u00e4 esitelt\u00e4v\u00e4t lajit saattavat kuulua mykorritsaa muodostavien lajien joukkoon.<\/p>\n

keltahuovakat<\/spec>  Amaurodon<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 1.<\/smacap> Kuvan sinivihert\u00e4v\u00e4 iti\u00f6em\u00e4 on keltahuovakka (Amaurodon mustiala\u00ebnsis<\/em>), joka kasvaa keltaisen kultaorvakan, Piloderma fallax<\/em> seurassa. Kuva: Teppo Helo CN7R9667.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KELTAHUOVAKAT<\/smacap> kasvattavat yksivuotisia, pumpulimaisen pehmeit\u00e4, pinnanmy\u00f6t\u00e4isi\u00e4 iti\u00f6emi\u00e4, jotka kasvavat esim. maapuiden alapinnoilla tai karikkeessa. Osalla lajeista iti\u00f6lava on sile\u00e4, osalla nysterm\u00e4inen tai matala­orainen. Iti\u00f6em\u00e4t ovat pienikokoisia ja monet lajit v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4. V\u00e4ri vaihtelee kirkkailla lajeilla kellan­vihre\u00e4st\u00e4 kirkkaan­siniseen.<\/p>\n

Keltahuovakat kasvavat lehtomaisissa metsiss\u00e4 tai lehdoissa. On mahdollista, ett\u00e4 ne ovat mykorritsa­sieni\u00e4.<\/p>\n

vanut<\/spec>  Byssocorticium<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 2.<\/smacap> Kuvan sininen iti\u00f6em\u00e4 on sinivanu (Byssocorticium pulchrum<\/em>), joka kasvaa suuren haapamaapuun alapinnalla vanhassa mets\u00e4ss\u00e4. Kuva: Teppo Helo CN7R1141.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

VANUT<\/smacap> ovat pehmeit\u00e4 ja pinnanmy\u00f6t\u00e4isi\u00e4, usein v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n kirkkaita orvakoita. Iti\u00f6em\u00e4t ovat yksivuotisia. Monet lajit ovat s\u00e4vyilt\u00e4\u00e4n sinisi\u00e4 tai vihert\u00e4vi\u00e4, joten ne poikkeavat keltahuovakoiden tapaan muusta maapuilla olevasta lajistosta.<\/p>\n

Vanut kasvavat niin vanhoissa kuin nuoremmissa metsiss\u00e4, usein tuoreilla tai lehtomaisilla kankailla.<\/p>\n

kahvikat<\/spec>  Tomentella<\/specita><\/p>\n

Kahvikat on runsaslajinen orvakkasuku. Lajien tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on hyvin hankalaa. Iti\u00f6t ovat niin pieni\u00e4, ettei lajeja tahdo saada toisistaan erilleen mikroskoopin avulla. Voi olla, ett\u00e4 n\u00e4ytteen m\u00e4\u00e4ritys pystyt\u00e4\u00e4n varmistamaan valokuvan ansiosta, koska v\u00e4ris\u00e4vy tuoreena paljastaa lajin. Hyvin dokumentoituja n\u00e4ytteit\u00e4 tarvitaan, koska tuorekuvia on saatavilla todella huonosti.<\/p>\n

tuhkakahvikka<\/spec>  Tomentella cinerascens<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 3.<\/smacap> Tuhkakahvikka (Tomentella cinerascens<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R0138.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

TUHKAKAHVIKKA<\/smacap> on pinnanmy\u00f6t\u00e4isesti maapuun alapinnalla kasvava pienikokoinen orvakkalaji. Iti\u00f6em\u00e4 on yksivuotinen, pehme\u00e4 ja kevyesti nystyinen.\u00a0Se on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n tuhkan­harmaa ja reuna on usein muuta pintaa vaaleampi.<\/p>\n

Tuhkakahvikka kasvaa tyypillisesti tuoreissa ja kuivissa lehdoissa, mutta my\u00f6s puistoissa ja pihoissa sek\u00e4 vanhoissa metsiss\u00e4, joissa on suuria haapa­maapuita.<\/p>\n

piikkikahvikka<\/spec>  Tomentella crinalis<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 4.<\/smacap> Piikkikahvikka (Tomentella crinalis<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R9615.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n
\"\"
KUVA 5.<\/smacap> Piikkikahvikka (Tomentella crinalis<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R0039.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

PIIKKIKAHVIKKA<\/smacap> kasvaa pinnanmy\u00f6t\u00e4isesti pitk\u00e4lle lahonneiden maapuiden alapinnoilla. Iti\u00f6em\u00e4 on pienikokoinen tai joskus muutaman k\u00e4mmenenalan laajuinen. Se on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n kaakaon­ruskea ja selv\u00e4sti piikkinen. Laji muistuttaa jonkin verran ora­vuotikkaa (Asterodon ferruginosus<\/em>, mutta piikki­kahvikan orat ovat tukevampia ja k\u00e4rjest\u00e4\u00e4n tummuneita.<\/p>\n

Piikkikahvikka kasvaa sek\u00e4 vanhoissa metsiss\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6s lehdoissa, joissa on runsaasti lehti­maapuuta.<\/p>\n