{"id":828,"date":"2019-09-05T11:51:30","date_gmt":"2019-09-05T13:51:30","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?page_id=828"},"modified":"2019-09-09T09:41:52","modified_gmt":"2019-09-09T11:41:52","slug":"haapalahopuun-kotelosienia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/haapalahopuun-kotelosienia\/","title":{"rendered":"Haapalahopuun kotelosieni\u00e4"},"content":{"rendered":"

Lahopuulla kasvavat, silmin erottuvat kotelosienet ovat useimmiten maljamaisia tai nastamaisia. Pehme\u00e4 haapalahopuu on suotuisa kasvualusta kotelosienille ja haavalla kasvaa suunnaton joukko erilaisia kotelosienilajeja. <\/p>\n

Kotelosienten iti\u00f6em\u00e4t ovat yleens\u00e4 niin pienikokoisia, ett\u00e4 tarkasteluun tarvitaan luuppia. Valokuvaaminen maastossa ei ole helppoa, mutta kotelosieni\u00e4 on helppo ker\u00e4t\u00e4 mukaan ja ottaa valokuvat studio-olosuhteissa.<\/p>\n

Kotelosieni\u00e4 on tutkittu paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin esimerkiksi helttasieni\u00e4 tai k\u00e4\u00e4v\u00e4kk\u00e4it\u00e4, joten selvitett\u00e4v\u00e4\u00e4 on viel\u00e4 paljon. Mutta on my\u00f6s kotelosieniin keskittyneit\u00e4 ja niit\u00e4 ker\u00e4\u00e4vi\u00e4 harrastajia. Tervetuloa joukkoon!<\/p>\n

Esimerkkin\u00e4 kotelosienist\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n kaksi lajia.<\/p>\n

keltanastakka<\/spec>  Bisporella citrina<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 1.<\/smacap> Keltanastakoita (Bisporella citrina<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R8813.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KELTANASTAKKA<\/smacap> on pieni, matalan maljamainen, l\u00e4hes nastamainen sieni. Iti\u00f6em\u00e4t ovat 0,1-0,5 cm leveit\u00e4. Maljan sis\u00e4pinta on kirkkaan­keltainen tai oranssin­keltainen, ulkopinta vaaleampi. Reuna ja ulkopinta ovat sileit\u00e4. Jalkaosa on hyvin lyhyt. <\/p>\n

Keltanastakka on yleinen laji ja kasvaa tyypillisesti suurina ryhmin\u00e4 laholla, kuorettomalla lehtipuulla.<\/p>\n

Kirkkaanv\u00e4riset kotelosienet ovat huomiota her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja niit\u00e4 on ker\u00e4tty museo­n\u00e4ytteiksi aika innokkaasti. T\u00e4m\u00e4n seurauksena ne ovat herbaario­aineistoissa yliedustettuina. Aloittelevan kotelosieni­harrastajan kannattaa suunnata katseensa v\u00e4hemm\u00e4n huomiotaher\u00e4tt\u00e4viin kotelosieni­lajeihin.<\/p>\n

oliivinastakka<\/spec>  Chlorencoelia versiformis<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 2.<\/smacap> Oliivinastakoita (Chlorencoelia versiformis<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R0184.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n
\"\"
KUVA 3.<\/smacap> Oliivinastakoita (Chlorencoelia versiformis<\/em>). Kuva: Teppo Helo CN7R9862.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

OLIIVINASTAKKA<\/smacap> on vihert\u00e4v\u00e4, matalan maljamainen, hieman ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen muotoinen kotelosieni­laji. Iti\u00f6em\u00e4t ovat kotelosieneksi isoja, n. 0,5-1,5 cm leveit\u00e4. Iti\u00f6lava eli maljan sis\u00e4pinta on oliivin­vihert\u00e4v\u00e4 tai -ruskehtava, s\u00e4teitt\u00e4isesti ryppyinen ja sen keskell\u00e4 tai laidalla on napa. Ulkopinta on jauheinen ja jokinverran tummempi. Jalkaosa on lyhyt, useimmiten ep\u00e4keskinen. <\/p>\n

Oliivinastakka ei ole sinivihre\u00e4n v\u00e4rinen, kuten viher­nastakka (Chlorociboria aeruginosa<\/em>) ja patina­nastakka (C. aeruginascens<\/em>), jotka ovat yleisi\u00e4 lajeja.<\/p>\n

Oliivinastakka kasvaa vanhoissa lehdoissa vanhoilla lahoavilla lehtipuilla. Viimeisimm\u00e4ss\u00e4 uhanalaisuus­arvioinnissa se on arvioitu silm\u00e4ll\u00e4­pidett\u00e4v\u00e4ksi (NT), joten havainnot lajista ovat tarpeen.<\/p>\n

 
\nKIRJALLISUUS:<\/smacap><\/p>\n

Bonsdorff, T., Kyt\u00f6vuori I., Vauras J., Huhtinen S., Halme P., R\u00e4m\u00e4 T., Kosonen L., Jakobsson S. 2014. Sienet ja metsien luontoarvot. Norrlinia 27:1-272.<\/p>\n

Salo, P., Niemel\u00e4, T. & Salo, U. 2006.\u00a0Suomen sieniopas.<\/p>\n