{"id":496,"date":"2017-08-14T03:07:19","date_gmt":"2017-08-14T05:07:19","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?page_id=496"},"modified":"2017-08-14T10:37:02","modified_gmt":"2017-08-14T12:37:02","slug":"jauhikkaat-melanophyllum","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/jauhikkaat-melanophyllum\/","title":{"rendered":"Jauhikkaat – Melanophyllum"},"content":{"rendered":"

Jauhikkaat (Melanophyllum<\/em>) ovat l\u00e4heist\u00e4 sukua pikku-ukonsienille, mutta erottuvat niist\u00e4 ja muista l\u00e4hisuvuista helposti, koska heltat ovat v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t. Sienet ovat pienikokoisia, ohutmaltoisia ja hentoja. Lakki ja jalka ovat jauheisia. Jauheisuus karisee helposti, mink\u00e4 j\u00e4lkeen lakki voi olla l\u00e4hes sile\u00e4. Rengasta tai renkaan tapaista ei yleens\u00e4 ole. Nuoren sienen helttoja peitt\u00e4\u00e4 suojus, mutta se irtoaa tyypillisesti niin, ett\u00e4 siit\u00e4 j\u00e4\u00e4 suuria h\u00f6t\u00e4leit\u00e4 tai hampaita lakin reunoille.<\/p>\n

Jauhikkaat ovat karikkeenlahottajia. Ne suosivat paikkoja, jossa kariketta on runsaasti ja kasvavat runsasravinteisilla paikoilla, mielell\u00e4\u00e4n kalkkipitoisella maalla.<\/p>\n

Suomesta ja koko Euroopasta tunnetaan kaksi jauhikaslajia. Verihelttajauhikas on meill\u00e4 luonnonpaikoilla harvinainen, sinihelttajauhikas tavattoman harvinainen.<\/p>\n

Verihelttajauhikas<\/spec>  Melanophyllum haematospermum<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 1.<\/smacap> Verihelttajauhikkaita (Melanophyllum haematospermum<\/em>). Rehev\u00e4, lehtipuuvaltainen, jyrkk\u00e4 lehtorinne, jossa koivuja, p\u00e4hkin\u00e4pensasta, haapaa, harmaalepp\u00e4\u00e4, lehmusta ja kuusia (Viro). Kuva: Jukka Vauras 13030F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

VERIHELTTAJAUHIKAS<\/smacap> on pienikokoinen sieni, lakki on yleens\u00e4 alle 2 cm leve\u00e4. Lakki on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ruskea ja jauheinen–ryyninen. Lakin jauheisuus h\u00e4vi\u00e4\u00e4 kuitenkin nopeasti, jolloin lakki voi olla vaaleanruskea ja l\u00e4hes sile\u00e4. Nuoria helttoja peitt\u00e4\u00e4 suojus, joka lakin avauduttua j\u00e4\u00e4 roippeiksi lakin reunoille. Jalka on nuorena vaaleahkon ruskea ja jauheinen, mutta tummuu vanhemmiten ja jauheisuuskin voi h\u00e4vi\u00e4t\u00e4. Heltat ovat voimakkaan tummanpunaisia.<\/p>\n

Verihelttajauhikas kasvaa lehtipuuvaltaisssa lehdoissa ja mielell\u00e4\u00e4n kalkkipitoisella maalla. Lis\u00e4ksi se voi kasvaa puutarhojen komposteissa ja kukkapenkeiss\u00e4 sek\u00e4 kukkapurkeissa ja kasvihuoneissa. L\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on niukasti, mutta laajalta alueelta. Laji on l\u00f6ydetty Kuusamosta asti.<\/p>\n

Sinihelttajauhikas<\/spec>  Melanophyllum eyrei<\/specita>
\n[Kuva puuttuu.]<\/p>\n

SINIHELTTAJAUHIKAS<\/smacap> on hieman isokokoisempi, mutta kuitenkin pienehk\u00f6 sieni. Lakki voi olla 4 cm leve\u00e4. Lakki on p\u00e4\u00e4lt\u00e4 likaisenvalkoinen tai vaaleanruskea ja selv\u00e4sti jauheinen tai ryyninen. Vanhemmiten lakki muuttuu sile\u00e4mm\u00e4ksi. Lakin reunalla on usein roikkuvia suojusj\u00e4tteit\u00e4 kuten verihelttajauhikkaalla. Jalka on jauheinen ja suunnilleen lakin v\u00e4rinen. Heltat ovat omalaatuisen turkoosinv\u00e4riset.<\/p>\n

Sinihelttajauhikas tunnetaan Suomesta yhdest\u00e4 paikasta, Halikosta Varsinais-Suomesta. Kasvupaikka on paksulti lehtikarikkeinen, multapohjainen kallionaluslehto l\u00e4hell\u00e4 merenrantaa.<\/p>\n

L\u00e4hisukuja:<\/strong><\/p>\n