{"id":488,"date":"2017-08-14T03:08:24","date_gmt":"2017-08-14T05:08:24","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?page_id=488"},"modified":"2017-08-21T10:46:02","modified_gmt":"2017-08-21T12:46:02","slug":"pikku-ukonsienet-2","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/pikku-ukonsienet-2\/","title":{"rendered":"Pikku-ukonsienet – 2"},"content":{"rendered":"

T\u00e4ll\u00e4 sivulla esitell\u00e4\u00e4n kymmenen Suomessa harvinaisenpuoleista tai harvinaista pikku-ukonsienilajia. Hyvin harvinaisista n\u00e4m\u00e4 lajit eiv\u00e4t ole. Osa lajeista on sellaisia, ett\u00e4 niiden levinneisyysalue rajoittuu etel\u00e4iseen Suomeen.<\/p>\n

kastanjaukonsieni<\/spec>  Lepiota castanea<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 1.<\/smacap> Kastanjaukonsieni\u00e4 (Lepiota castanea<\/em>). Hiekkasaari, kuivahko sammaleinen mets\u00e4, jossa m\u00e4nty\u00e4, kuusia ja koivuja. Kuva: Jukka Vauras 13206F.<\/figcaption><\/figure>\n

KASTANJAUKONSIENI<\/smacap> on pienikokoinen ja kapealakkinen, hento sieni. Lakki on etenkin nuorena l\u00e4hes kauttaaltaan oranssinruskeiden suomujen peitossa. Heltat ovat kellanvalkoiset. Jalka on usein suhteellinen pitk\u00e4 ja jalassa on samanv\u00e4risi\u00e4 suomuja kuin lakissakin. Rengasta ei jalassa yleens\u00e4 ole.<\/p>\n

Kastanjaukonsient\u00e4 on pidetty harvinaisenpuoleisena, mutta kovin harvinainen se ei ole. Se kasvaa metsiss\u00e4 ravinteisella ja aika kostealla maalla niin karikkeella kuin sammalten joukossa. Pohjoisimmat l\u00f6yd\u00f6t ovat Kainuusta. Kastanjaukonsieni muistuttaa etenkin siroukonsient\u00e4 (L. felina<\/em>) ja ruosteukonsient\u00e4 (L. boudieri<\/em>). N\u00e4ist\u00e4 lajeista kastanjaukonsieni on yleisin.<\/p>\n

siroukonsieni<\/spec>  Lepiota felina<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 2.<\/smacap> Siroukonsieni\u00e4 (Lepiota felina<\/em>). Kuva: Jukka Vauras.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

SIROUKONSIENI<\/smacap> on pienikokoinen, usein suhteellisen korkeahko ja kapealakkinen sieni. Lakin keskusta ja suomut ovat tummia, jopa mustanruskeita ja suomut on t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4vi\u00e4. Hyv\u00e4 tuntomerkki on jalassa oleva selv\u00e4 rengas, jonka alapinnalla on mustia suomuja. Samanv\u00e4risi\u00e4 suomuja on my\u00f6s jalan tyvell\u00e4.<\/p>\n

Siroukonsieni on harvinaisenpuoleinen, mutta kasvaa monenlaisissa metsiss\u00e4. Laji on l\u00f6ydetty Utsjoelta asti.<\/p>\n

helaukonsieni<\/spec>  Lepiota pseudolilacea<\/specita>  (aikaisemmin k\u00e4ytetty v\u00e4\u00e4r\u00e4 nimi: L. clypeolarioides<\/em>)<\/smapic>
\n[Kuva puuttuu.]<\/p>\n

HELAUKONSIENI<\/smacap> on melko pienikokoinen laji. Lakki on tummanruskeasuomuinen. Jalassa on selv\u00e4 rengas, jonka alapuoli on samoin ruskeasuomuinen. Helaukonsieni muistuttaa jonkin verran siroukonsient\u00e4, mutta on t\u00e4t\u00e4 hieman rotevampi ja leve\u00e4mpilakkinen.<\/p>\n

Helaukonsieni on meill\u00e4 huonosti tunnettu laji. L\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on alle kymmenen, mutta lajia on tavattu etel\u00e4isest\u00e4 Suomesta Keminmaalle asti. L\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on sek\u00e4 kuivilta kedoilta ett\u00e4 puustoisilta paikoilta. <\/p>\n

kesiukonsieni<\/spec>  Lepiota setulosa<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 3.<\/smacap> Kesiukonsieni\u00e4 (Lepiota setulosa<\/em>). Hyvin rehev\u00e4 p\u00e4hkin\u00e4pensaslehto, jossa harvakseltaan my\u00f6s kuusia, koivuja, vaahteraa ja haapaa. Kuva: Jukka Vauras 13068F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KESIUKONSIENI<\/smacap> on hyvin pieni, lakki on n. 1–1,5 cm leve\u00e4. Lakki tihe\u00e4- ja pienisuomuinen, keskelt\u00e4 tummanruskea, muuten vaaleanruskea. Lakin pinta tyypillisesti halkeilee ja kuoriutuu irti lakin reunoilta. Jalan latvassa on vaaleaa vanuisuutta ja l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 tyve\u00e4 tummia suomuja. Rengasta ei jalassa ole.<\/p>\n

Kesiukonsieni on melko harvinainen lehtipuuvaltaisten lehtojen sieni. L\u00f6yt\u00f6j\u00e4 on harvakseltaan, mutta lajin levinneisyys ulottuu ainakin Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti.<\/p>\n

Kesiukonsienten ulkon\u00e4k\u00f6 vaihtelee aikalailla ja lienee niin, ett\u00e4 lajeja on t\u00e4ss\u00e4 enemm\u00e4n kuin yksi.<\/p>\n

viherukonsieni<\/spec>  Lepiota grangei<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 4.<\/smacap> Viherukonsieni\u00e4 (Lepiota grangei<\/em>). Jalopuulehto, jossa tammia, koivuja, p\u00e4hkin\u00e4pensaita ja kuusia, multamaalla. Kuva: Jukka Vauras 7735F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

VIHERUKONSIENI<\/smacap> on pienehk\u00f6 laji, jonka lakki on etenkin nuorena hyvin tummanvihre\u00e4n suomuinen. Muut Suomessa tavatut lajit eiv\u00e4t ole t\u00e4m\u00e4n v\u00e4risi\u00e4. Vihre\u00e4 v\u00e4ri haalistuu, kun iti\u00f6em\u00e4t vanhenevat, jolloin ruskea v\u00e4ri alkaa vallita ja tunnistaminen hieman hankaloituu.<\/p>\n

Viherukonsieni on harvinainen lehtipuuvaltaisten lehtojen sieni, mutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n aivan etel\u00e4inen laji se ei meill\u00e4 ole. L\u00f6yt\u00e4j\u00e4 on alle 10, pohjoisin tieto on Nokialta.<\/p>\n

ketoukonsieni<\/spec>  Lepiota oreadiformis<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 5.<\/smacap> Ketoukonsieni\u00e4 (Lepiota oreadiformis<\/em>). Laidunnettu niitty, jossa yksitt\u00e4isi\u00e4 m\u00e4ntyj\u00e4 ja katajaa. Kuva: Jukka Vauras 17801F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KETOUKONSIENI<\/smacap> on pienehk\u00f6 tai keskikoinen pikku-ukonsieni, lakki on yleens\u00e4 alle 5 cm leve\u00e4. Lakki on melkein sile\u00e4, hieman punertava –vaaleanoranssi–vaaleanruskea. Jalka on lakin v\u00e4rinen ja siin\u00e4 on valkoista, toisinaan rengasmaista h\u00f6tt\u00f6isyytt\u00e4. Samoja suojusj\u00e4tteit\u00e4 voi olla lakin reunoilla.<\/p>\n

Ketoukonsieni kasvaa etenkin vanhoilla pihoilla, nurmikoilla ja pitk\u00e4\u00e4n laidunnetuilla mailla. Lajista on kertynyt uusia havaintoja ja t\u00e4ll\u00e4 tietoa lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Pohjanmaalle, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti. Sieni ei ole kovin harvinainen, mutta se on hyvin paikoittainen. <\/p>\n

alvariukonsieni<\/spec>  Lepiota erminea<\/specita>  (synonyyminimi: L. alba<\/em>)<\/smapic><\/p>\n

\"\"
KUVA 6.<\/smacap> Alvariukonsieni\u00e4 (Lepiota erminea<\/em>). Katajaa kasvava alvari, jossa my\u00f6s m\u00e4ntyj\u00e4 (Viro). Kuva: Jukka Vauras 17956F.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

ALVARIUKONSIENI<\/smacap> on keskikokoinen tai isohko pikku-ukonsieni, lakki voi olla yli 5 cm leve\u00e4. Lakki on ensin valkoinen, sitten vaalean okranv\u00e4rinen tai hieman kellert\u00e4v\u00e4. Lakki ei n\u00e4yt\u00e4 suomuiselta. Heltat ovat pitk\u00e4\u00e4n valkoisia. Lakin reunassa ja jalassa on valkoista h\u00f6tt\u00f6isyytt\u00e4, renkaan tapaistakin voi olla.<\/p>\n

Alvariukonsieni kasvaa kuivilla, avoimilla kedoilla. Se lienee v\u00e4hemm\u00e4n harvinainen sopivilla paikoilla saaristoalueilla ja etel\u00e4rannikolla, mutta sis\u00e4maassa laji on varmaan hyvin harvinainen.<\/p>\n

lumiukonsieni<\/spec>  Lepiota angustispora<\/specita>
\n[Kuva puuttuu.]<\/p>\n

LUMIUKONSIENI<\/smacap> on l\u00e4hes valkoinen, keskikokoinen ukonsieni. Lumiukonsieni muistuttaa alvariukonsient\u00e4 (L. alba<\/em>), mutta on sit\u00e4 hieman hennompi. Mikroskoopin avulla lajien erottaminen toisistaan onnistuu vaivatta.<\/p>\n

Lumiukonsienest\u00e4 on Suomesta viitisen ker\u00e4yst\u00e4. Sit\u00e4 on ker\u00e4tty rinnelehdosta harmaaleppien alta sek\u00e4 laidunnetusta joenrantalehdosta haapojen, harmaaleppien ja koivujen alta. L\u00f6yt\u00f6paikat ovat Etel\u00e4-Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta ja Pohjois-Pohjanmaalta, joten lajiin voi varmaan t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 melkein miss\u00e4 p\u00e4in Suomea hyv\u00e4ns\u00e4. Sieni lienee kuitenkin harvinainen.<\/p>\n

kuusiukonsieni<\/spec>  Lepiota audreae<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA 7.<\/smacap> Kuusiukonsieni\u00e4 (Lepiota audreae<\/em>). Kuivahko koivuvaltainen mets\u00e4, jossa hieman haapaa, pajuja, kuusia ja m\u00e4ntyj\u00e4 (Ruotsi). Kuva: Ilkka Kyt\u00f6vuori 97-746.<\/smapic><\/figcaption><\/figure>\n

KUUSIUKONSIENI<\/smacap> on pikku-ukonsieneksi roteva ja isohko, lakin leveys voi olla yli 5 cm. Lakki on kauttaaltaan vahvasti suomuinen, suomut ovat tummanruskeita, pienehk\u00f6j\u00e4 ja niit\u00e4 on tihe\u00e4sti. Lakin pohjav\u00e4ri suomujen v\u00e4liss\u00e4 on vaalea. Jalka on l\u00e4hes sile\u00e4, valkoista vanua on niukasti ja jalan tyvell\u00e4 voi olla tummaa suomuja. Jalka on tyvest\u00e4 paksu. <\/p>\n

Kuusiukonsieni on meill\u00e4 harvinainen, mutta laajalla alueella tavattava laji. Ker\u00e4yksi\u00e4 on aivan etel\u00e4rannikolta Pelkosenniemelle ja Kuusamoon asti. Sieni kasvaa sek\u00e4 kuusivaltaisissa ett\u00e4 lehtipuuvaltaisissa lehtometsiss\u00e4.<\/p>\n

Suomesta tunnetaan viel\u00e4 nimet\u00f6n pikku-ukonsienilaji, joka on hyvin kuusiukonsienen n\u00e4k\u00f6inen. T\u00e4m\u00e4 laji on hieman kapealakkisempi ja hennompi kuin kuusiukonsieni. Tyypillisesti lakin reuna-alueilla valkoista v\u00e4ri\u00e4 on n\u00e4kyviss\u00e4 melko paljon. Iti\u00f6t ovat lyhyempi\u00e4 ja hieman eri muotoisia kuin kuusiukonsienell\u00e4. Laji kasvaa kuusivaltaisissa kosteapohjaisissa lehdoissa ja lehtokorvissa ainakin etel\u00e4isess\u00e4 Suomessa.<\/p>\n

Lepiota apatelia<\/specita>
\n[Kuva puuttuu.]<\/p>\n

L. APATELIA<\/smacap> pienehk\u00f6 ja vaalea, mutta ei ihan valkoinen ukonsieni. Lakissa on tummahkoa suomuisuutta, joka on laattamaista kuten puistoukonsienell\u00e4. Sieni n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 valjunv\u00e4riselt\u00e4 puisto-ukonsienelt\u00e4, mutta on sit\u00e4 hennompi ja kapealakkisempi. Jalka ei ole t\u00e4ysin valkoinen, vaan ruskehtava tai v\u00e4h\u00e4n violetins\u00e4vyinen, etenkin l\u00e4helt\u00e4 tyve\u00e4. Jalka on melko sile\u00e4. Rengasta tai renkaantapaista ei tyypillisesti ole.<\/p>\n

Lajista tunnetaan joitakin ker\u00e4yksi\u00e4 Keski-Pohjanmaalta, Etel\u00e4-H\u00e4meest\u00e4 ja Pohjois-Karjalasta. Lajia on ker\u00e4tty mets\u00e4iselt\u00e4 vanhalta pihamaalta sek\u00e4 mets\u00e4tien laidalta pienten lehtipuiden ja pensaiden alta. Lajia kannattaa pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 miss\u00e4 p\u00e4in Suomea tahansa. Laji on kuvattu tieteelle uutena melko \u00e4skett\u00e4in ja on mahdollista, ett\u00e4 se on j\u00e4\u00e4nyt sieniharrastajilta huomaamatta.<\/p>\n