{"id":1642,"date":"2020-04-17T19:19:08","date_gmt":"2020-04-17T21:19:08","guid":{"rendered":"http:\/\/sieniatlas.fi\/?page_id=1642"},"modified":"2020-07-15T21:00:45","modified_gmt":"2020-07-15T23:00:45","slug":"hebeloma-sektio-denudata-alasektio-crustuliniformia","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/sieniatlas.fi\/index.php\/hebeloma-sektio-denudata-alasektio-crustuliniformia\/","title":{"rendered":"Hebeloma – sektio Denudata \u2013 alasektio Crustuliniformia"},"content":{"rendered":"

(aanenii<\/em><\/a>) — eburneum<\/em><\/a> — geminatum<\/em><\/a> — (crustuliniforme<\/em><\/a>)
\nhelodes<\/em><\/a>
\nsalicicola<\/em><\/a><\/p>\n

Suomesta on tunnistettu 4 lajia, Euroopasta 15 lajia. Tunturilajeja on useita. T\u00e4m\u00e4n ryhm\u00e4n kohdalla on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suomalainen lajim\u00e4\u00e4r\u00e4 on suurempi kuin nyt tiedet\u00e4\u00e4n. Varmistetut tiedot tunnetuistakin lajeista ovat yksitt\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

Jo 2000-luvun vaihteessa saatiin risteytyskokein selville, ett\u00e4 ryhm\u00e4n lajim\u00e4\u00e4r\u00e4 on suuri. Samalla selvisi, ett\u00e4 on useita lajeja, joiden erottaminen pelk\u00e4n ITS-alueen sekvenssin perusteella ei onnistu.<\/p>\n

Ryhm\u00e4\u00e4n kuuluu kaikenkokoisia tymp\u00f6si\u00e4: kookkaista ja rotevista aivan pienikokoisiin lajeihin. Yhteisi\u00e4 tuntomerkkej\u00e4 ovat:
\nLakki on useimmiten vaalea tai melko vaalea
\nHelttojen pisarointi voi olla hyvin selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Mikroskoopin avulla ryhm\u00e4lleen tunnistaminen on mahdollista. Paras ryhm\u00e4n tuntomerkki l\u00f6ytyy keilokystideist\u00e4: ne ovat monilla lajeilla selv\u00e4sti k\u00e4rjest\u00e4\u00e4n pullistuneita ja samalla niiden tyvi on kapea tai melko kapea. Samalla iti\u00f6t ovat useimmilla lajeilla heikosti dekstrinoideja.<\/p>\n

(H. crustuliniforme<\/specita>)<\/p>\n

Itse kalvastymp\u00f6st\u00e4 H. crustuliniformea<\/em><\/a> ei ole toistaiseksi tunnistettu Suomesta, vaikka nimi on ollut pitk\u00e4\u00e4n ja yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Monografian mukaan pohjoisimmat l\u00f6yd\u00f6t lajista ovat Tanskasta ja Etel\u00e4-Ruotsista, joten aivan mahdotonta lajin l\u00f6ytyminen Suomesta ei ole. Kalvastymp\u00f6s-nimell\u00e4 olevia herbaarion\u00e4ytteita Suomesta on runsaasti, mutta on siis tarkistamatta, mihin lajeihin ne osuvat.<\/p>\n

Hebeloma-monografiassa varsinainen kalvastymp\u00f6sryhm\u00e4, Hebeloma crustuliniforme<\/em> coll. k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 alasektion isokokoiset lajit, joita ovat H. aanenii, H. eburneum<\/em> ja H. geminatum<\/em>. Osa suomalaisista kalvastymp\u00f6sn\u00e4ytteist\u00e4 osuu t\u00e4h\u00e4n joukkoon, mutta valtaosa lienee pisamatymp\u00f6si\u00e4 H. velutipes<\/em>, koska laji on l\u00e4hes valkoinen ja hyvin yleinen. Mikroskoopin avulla pisamatymp\u00f6nen n\u00e4ist\u00e4 muista helposti: pisamatymp\u00f6sen iti\u00f6t ovat melko voimakkaan dekstrinoideja ja kystidit k\u00e4rkeen p\u00e4in tasaisen nuijamaisesti levenevi\u00e4, selvi\u00e4 k\u00e4rkipullistumia harvemmin on.<\/p>\n

H. geminatum<\/specita><\/p>\n

\"\"
KUVA .<\/smacap> Hebeloma geminatum<\/em>).<\/figcaption><\/figure>\n

H. salicicola<\/specita><\/p>\n