Kärpässienet – Amanita

Kärpässienet Suomen luonnossa
Dokumentointi maastossa
Lajiston ryhmittely

Katsaus kirjallisuuteen

Kärpässienet Suomen luonnossa

Kärpässieniä, suku Amanita, kasvaa Suomessa yli 30 lajia. Lajit ovat näyttäviä ja monet niistä on helppo tunnistaa. Kärpässienet on kiinnostava sieniryhmä ja lajien oppiminen ruokasienestäjällekin tärkeää.

Suomessa kasvavat kärpässienet ovat mykorritsasieniä, joiden tyypillisiä kasvupaikkoja ovat metsät ja puistot. Havumetsissä kangasmaalla kasvaa muutamia lajeja, kuten tappavan myrkyllinen valkokärpässieni. Suurempi joukko kärpässienilajeja kasvaa lehtipuiden kanssa. Näitä, kuten koivujen kanssa kasvavaa punakärpässientä, voi tavata metsissä, puistoissa ja pihamailla. Pienilmastoltaan lämpimät maastonkohdat ovat suotuisia monille kärpässienilajeille.

Kärpässieniin kuuluu joitakin Suomessa eteläisiä lajeja, joista osa kasvaa jalojen lehtipuiden kanssa. Eteläinen laji on esimerkiksi kavalakärpässieni. Mutta kärpässieniä kasvaa jopa tunturipaljakalla. Monien lajien esiintymisalue saattaa olla laaja kuten tietyillä haperolajeilla: sama laji voi kasvaa vaikkapa koivun kanssa niin etelän metsissä kuin pohjoisen tuntureilla.

Suomen kärpässienilajisto tunnetaan muuten hyvin, mutta renkaattomien kärpässienten ryhmään kuuluu useita huonosti tunnettuja ja harvinaisiakin lajeja. Sieniharrastajia nämä lajit kiinnostavat erityisesti.

Dokumentointi maastossa

Kun teet havainnon kärpässienistä, noudata seuraavaa ohjeita:

  • Ota valokuvia. Kuvissa on syytä erottua terävänä sekä lakin pintaa, jalan pintaa että jalan tuppi. Sieni pitää kaivaa maasta ylös varovaisesti, jotta tuppi pysyy ehjänä ja jotta tupen muoto ja väri erottuvat.
  • Hyvä olisi, jos kuvissa olisi useita eri-ikäisiä itiöemiä.
  • Älä ylivalota. Kärpässienet kasvavat usein avoimilla paikoilla, joten valokuvaaminen kirkkaalla säällä on hankalaa. Etenkin renkaattomien kärpässienten jalan pinnan rakenne ja tupen värisävyt pitäisi dokumentoida.
  • Jos keräät kärpässieniä näytteeksi, tuppi pitää aina kerätä mukaan, koska siinä on tärkeitä mikroskooppisia tuntomerkkejä. Mukana pitäisi olla nuoriakin itiöemiä.
KUVA 1. Esimerkki dokumentoinnista, lähikuvia tuntemattomasta kärpässienilajista (Amanita sp.). Heltan terä on selvästi tumma ja jalan pinta nukkainen, tuppi on melko hauras ja tupen ulkopinnalla on pienialaisesti ruosteenruskeaa väriä. Kuvat: Mika Toivonen.

Lajiston ryhmittely

Kärpässienet on jaoteltu lähisukuisten lajien ryhmiin. Ryhmillä (sektioilla) ei ole suomenkielisiä nimiä. Ryhmittelystä on hyötyä opettelussa ja tunnistamisessa, koska lähisukuiset lajit muistuttavat toisiaan monin tavoin.

Tässä esitellään vain ne ryhmät, joihin kuuluu Suomesta tunnistettuja lajeja:

Punakärpässieni ja lähilajit — sektio Amanita
Rusokärpässieni ja lähilajit — sektio Validae
Valkokärpässieni ja kavalakärpässieni — sektio Phalloidae
Renkaattomat kärpässienet — sektio Vaginatae

ARTIKKELIKUVA: Punakärpässieniä A. muscaria, nurmikolla metsänlaidassa. Kuva: Martti Moisander.

Mika Toivonen 5.8.2020. Last update: 11.8.2020